Nukuin pitkästä aikaa hyvin, ja melkein 7 tuntia. Silti tunsin univelan harteillani herättyäni, ja suunnittelin koko aamupäivän suuntaavani välittömästi punkkaan jahka töistä kotiudun. Yeah right.

Työmaallakin riitti hommia, ainakin neljä keikkaa päivän mittaan ja edes takaisin juoksemista. Ruokiksella kävin Carrols'issa syömässä keikkojen välissä kun oli aikaa, ja se tarjosi samalla minulle luvanvaraisen tekosyyn luuhata kylillä kenenkään ihmettelemättä.

Himaan viideltä, vittumaisen kylmä. Menin lataamaan bussilippua, ja kas, kioskin täti sanoi ettei kortti toimi, siihen ei voi ladata mitään. Jaa. Kävin kokeilemassa automaatissa, sama juttu, laite ei pukahtanutkaan eikä mitään. Aamulla kortti toimi bussissa moitteettomasti. Kiroillen sitten vielä Rautatieaseman HKL:n konttoriin uusimaan lippua, onneksi siellä ei ollut jonoa. Virkailija vielä totesi, ettei korttia kannata käyttää lompsan läpi jos on muita sirukortteja messissä. Lisäksi valitti vielä jostain kortin märkyydestä. En kehdannut sanoa, että persehikeä se vaan on :o

Kävin kaupassa ostamassa ruokia, koko ajan oli sellainen tunne että unohdin ostaa jotain tarpeellista. Muistan, kun aamulla lähtiessäni töihin mietin, että sitä pitää muistaa ostaa, mutta kyllähän mä muistan mitä se on, enkä viitsi kirjoittaa sitä kännykkään ylös. Ja sitten puolen päivän aikaan olen unohtanut täydellisesti mitä helvettiä se mahtoi olla. Jotain se oli, mutta mitä?

Himassa tuhlasin illan jonnin joutavuuksiin. Perjantaina olisi pikkujoulut, joten testasin pukua. Se näytti naurettavalta, ja mun pitäisi istua koko perjantainen duunipäivä puku päällä, kun joudun tekemään viiden vuoroa ja pileet alkaisi kuudelta, joten en ehtisi välillä himaankaan vaihtamaan kledjuja. Sitten keksin, että mähän voin mennä perusvaatteissa duuniin ja sulloa puvun reppuun. Hyvä minä :)

Big Brotherin katselin pitkästä aikaa, oli ihan hauska katsella sitä vittuilevaa viikkotehtävää. Ensi viikolla on kuitenkin jotain säälihauskaa viimeisen viikon kunniaksi. Parasta siis nauttia vielä hajottamisesta kun voi.

Yhden manauksen jaksoin vetää BB:n jälkeen. Ajoissa piti mennä makkoomaan, mutta kuinkas sitten kävikään. Lisäksi seuraavan päivän pileet jänskittivät jo siihen malliin, että se häiritsi hieman nukahtamistani, vaikkei kuitenkaan suoranaisesti nukkumista. Miten helvetissä meidän mutsi ei ole opettanut mulle aikoinaan käytöstapoja ollenka? Mä en todellakaan osaa käyttäytyä alkeellisimmallakaan tavoilla moisissa tilaisuuksissa. Muutenkin koen sellaiset ahdistaviksi.

Huomioitavia asioita:

Ai perkele, meinasin unohtaa Polgaran haasteen. Eli top-5 karkkini kuvineen (virallisesti piti kai olla irtokarkkeja, mutta en ole ostanut niitä kuukausiin, joten seassa on ihan valmiit boksit) tulevat tässä:

1. Fisherman friends: Näitä tulee syötyä joka päivä. Dumppaavat röökin makua/hajua kohtuullisesti, ja pierettävät mutta ovat purukalustolle ystävällisiä. Paketti on vaan vittumainen. Ja Saksasta ostamani sitruunanmakuiset fisut jäi syömättä myös.

2. Turkinpippurit. Jos ostan irtokaruja, niin aina pakko sujauttaa muutama tällainenkin sekaan, vaikka bruukkaavat jäädä pussin viimeiseksi. Kokonainen pussi näitä kestää puoli vuotta, haittapuolena toki että niistä tulee helvetin tahmeita jos ei säilö jääkaapissa. Niin ja helvetin hyvää viinaa näistä saa tehtyä myös.

3. Tutti. Irtokarkkipussiin tulee aina näitä pari lusikallista. Sitä mä en tajua, miksi näitä kutsutaan tuteiksi, eikös tämä ole ennemmin joku pullonavaaja?

4. Draculat. Näitä näkee harvemmin, mutta esim. Krunikassa oleva K-extra näitä ainakin myi, ja Hämeenlinnan rautatieasemalta saapi kans. Kerran tuli jopa kadulla tuntematon nainen kysymään kun näitä vetelin, mistä noita saa :D

5. Cola-pullot. Näitä ostelin jo kekarana, tosin näitä on eri lajeja, ja vain yksi on hyvä. Esim. nämä kuvan cola-pullot ovat perseestä, ja vielä kaiken kakkaraksi sokerittomia.

Haastan kaikki jotka näkevät tämän.

Olo ei ollut herätessä niin kamala kuin tiistaiaamuna, mutta väsynyt ja ryytynyt. Kävelin metroasemalle, koska ei satanut ja jos sitä olisi vaikka hieman piristynyt siinä samalla.

Duunissakin jaksoin tehdä vähän enemmän, eikä päiväkään tuntunut niin tuskaiselta. Valmisruokaa lounarilla, klo 16 huomasin krapulan kaikonneen, ja jumalattoman viinanhimon iskeneen tilalle. Huoh tätä juopon elämää.

Viideltä porukoille. Metrossa sain huumemiehen ja -naisen vierustoverikseni, kumpikin aivan helvetin sekaisin, puhuivat laahavalla äänellä sekavia, välillä torkkuivat. Tyttö oli hyvin kaunis; mitä ihmettä hän näkee tuollaisessa huumeretkussa? Mikä näiden kahden tarkoitus on? Muo vituttaa ne niin sanoin kuvaamattomasti. Ja sitten vielä päälle se litanja "sä et tiedä mitä mä olen joutunut kokemaan, äiti hakkasi pienenä ja isä raiskasi" ym helvetin paskaa. Tai että "mä vedän viel nyt nään hepot tästä, mutta viimestään puolen vuoden päästä olen kuivilla". Olisiko aika ottaa pää joskus pois pehvasta ja ottaa vastuu omista tekemisistään ja lopettaa muiden syyttely... No, vasemmistolaisajatteluunhan kuuluu juuri tuo yksilön vastuun vähättely. Yksilö töppää ja vika on aina yhteisössä.

Porukoilla söin kalaa (jäks) ja pakkailin sitten vähän kamoja. Äijä oli niin räkäkännissä, etten viitsinyt jäädä katselemaan tilannetta pidemmäksi aikaa, vaan lähdin kämpille. Matkalla arviolta 12-vuotias pikkuneiti tuli pummimaan röökiä, käskin häntä katoamaan äkkiä silmistäni. Himassa mietin oikeastaan koko illan, mitä helvettiä sitä voisi tehdä, mutta en sitten tehnyt oikein mitään. No, vähän sättäilin, katselin futista ja 10 minuuttia bb:tä ja manasin ahkerasti. Unillekin pääsin jo puoli yhden maissa.

Huomioitavia asioita: 

Jee, eli Satujatar antoi mulle h-kirjaimen täs kirjainmeemissä. Eli kymmenen tärkeää sanaa jotka alkavat h-kirjaimella. Mulla nämä ei ole missään järjestyksessä, vaan sitä mukaa kun ovat juolahtaneet mieleen.

1. Häppä. Meidän muden käyttämä termi viinasta. Yksi elämän perusaineista, joita kehoni vaatii ruoan, juoman ja unen lisäksi. Ilman tätä eliksiiriä ei siis pystyisi elämään, ikävää kenties mutta totta.

2. Hesa. Ennen inhosin, mutta olen viime vuosina alkanut jopa pitämään paikasta. Parasta on vilkkaus (vrt. Suomen muihin paikkoihin - ei toki maailmanlaajuisesti tai edes eurooppalaisesti) ja meri-ilmasto. Missään muualla Suomessa kuin Hesassa ei ole midn.

3. Hajuttomuus. Luultavasti lemuan kamalalle, mutta yritän toisinaan sitä estää, ja inhoan julkisia liikennevälineitä osin siksi, kun ihmiset haisevat niin saatanan pahalle.

4. Hiirettömyys. Ennen pidin tätä sivistysvaltion asunnoissa päivänselvänä, mutta näin ei näköjään olekaan. Hiiret on kammottavia, jotka soisin kuolevan sukupuuttoon heti.

5. Homogeenisyys (ei fyysisesti ihmisessä). Jos kaikki olisivat kaltaisiani, meillä olisi täydellinen maailma. Ongelmia syntyy, kun joku lähtee omin päin asioita soveltamaan. Jos eroavuuksia on yli sallitun rajan, en näe mieltä olla sellaisen kanssa tekemisissä muuta kuin pakosta. Mutta mistähän johtuu, että ystäväni ovat tällä hetkellä laskettavissa vasemman käden sormissa, eikä peukaloakaan tarvita...

6. Hihittely. Tuskin nauru ikää pidentää, mutta hauskaa pitää ain olla.

7. Hima. Ei se nyt kullan kallis ole, ja muuttoja ollut viime aikoina siihen malliin, ettei tässä ole ehtinyt mihinkään kiintymään. Mutta kivempi se on himassa olla kuin taivasalla tai jotain.

8. Häät. Olis niin kiva päästä naimisiin, tietysti sillei että paikalla 0 vierasta, korkeintaan joku todistaja läsnä.

9. Hauva. Koira olis kans niin kiva. Ja mä vielä hankin sellasen. Hyväksyn sekarotuiset, mutta en rumia koiria ollenkaan.

10. Heppi. Siis omani :P

EDIT: Vitoskohdan termistö korjattu oikeammaksi näsäviisaan Satujattaren vaatimuksesta.

Heräsin krapulaan tuntia etuajassa, siis jo klo 6.25, enkä saanut sen jälkeen enää nukutuksi. Muutenkin pienoisia univaikeuksia, tai siis painajaisia lähinnä.

Aamu on jotenkin hämärän peitossa. Suihkussa kävin vähän virkistäytymässä, poltin tupakkaa kaatosateessa ja söin aamiaisen, ennen kuin lähdin bussilla metroasemalle ja sieltä edelleen metrolla duuniin.

Töissä en pystynyt tekemään oikein mitään, ja päivä tuntui kestävän sata ikuisuutta. Lounarilla valmisruokaa naamariin, eipä ole ollut ikävä sitäkään lajia. En halua edes muistella työpäivää... hirvittävä kokemus.

Himaan viideltä, kaupan kautta, josta tietysti unohdin ostaa 100% tarvittavasta tavarasta. Himassa söin, popitin vähän koneelta mussiikkia, surffailin netissä, katselin telkkaria, manausta en juuri jaksanut harrastaa.

Piti mennä aikaseen makkoomaan, mutta arvaahan sen miten kävi. Unille vähän ennen yhtä, myrskytuuli hakkasti talon rakenteita ja vinkui ikkunoista siihen malliin, ettei vähäisestäkään nukkumisesta meinannut tulla mitään.

Ehdittiin sitten aamiaisellekin, herätyskello oli soimassa kymmeneltä. Ja muistin ukon syntymäpäivätkin.

Aamiainen naamariin, kuunneltiin sivukorvalla englantilaisen perheen perheriitaa.

Otettiin vielä suihkut, pakattiin kamat ja checkattiin huone pois. Sen jälkeen harrastettiin päämäärätöntä harhailua lähes neljä tuntia; jalat oli paskana. Käytiin syömässä pienet kepapsut siinä, ja JU lähti sitten kuselle, minä suunnistin taksitolpalle. Onneksi sai ehdan saksalaisen viiksiniekan kuskiksi, joka ajeli viipymättä kentälle ja ei puhunut mitään.

Tegelin kenttä olikin sitten megapaska. Check inniä ei pystynyt tekemään ennen kuin puolta tuntia aikaisemmin, ja muutenkin piskuinen kenttä ja sekava. Ryypiskeliin siinä sitten odottaessani kaljaa, ja vielä myöhemmin check innin jälkeen pikakaljat. Vitutti, kun edes lentokentällä eivät osanneet englantia, vaan aina sai vastauksen saksaksi.

Tällä kertaa sain pitää koneessa onneksi käytäväpaikan, istuin saksalaisen miehen vieressä. Pääsin onneksi vessaan helposti. Söin tarjotun sämpylän, otin kaffetta ja tällä kertaa sai viiniäkin ilmatteeksi, njamskista. Ja olutta :P

Koneen laskeuduttua olin siis jälleen maistissa. Avoinna olevaa kauppaa en löytänyt, joten päätin mennä taksilla porukoille hakemaan aamiaistarpeita, mutta vasta siellä tajusin, että mullahan on duunipaikan kulkukortit ja kännykkä himassa. Vähän aikaa juttelin mutsin kanssa, kittasin lisää viiniä ja himassa olin vähän ennen kahtatoista, jossa join pari olutta ja kolme snapsia. Hiirenloukut olivat koskemattomina, iloitsin siitä. 

Kännissä nukkumaan kahden maissa odottaen innolla seuraavaa työpäivää :)

Ei päästy aamiaiselle, eikä liikenteeseenkään ennen yhtä. Vai oliko peräti puoli kaksi. Vain kolmisen tuntia valoisaa siis. Otettiin juna ja vaihdettiin Friedrich Strassella S:ään ja lähdettiin Potsdamiin. Matka sinne kesti 45 minuuttia. Siellä nappastiin aamiaiseksi kebabsit :P ja sitten ratikalla parin kilsan päähän kylille.

Talsittiin kylmässä edes takaisin, eikä oikein löydetty mitään ja sitten alkoi satamaan niin helvetisti ja ilta pimetä. Aukiolevan kippolan löytyminen oli melkein mahdotonta, mutta sellainen ihme nähtiin. Mentiin parille tuopille ja hampurilaisaterialle, ja nälkä ainakin lähti.

Bussilla takaisin rautatieasemalla ja siellä piti arpoa 45 minuuttia ennen kuin löytyi sopiva kulkupeli takaisin Berliinin keskustaan. Se oli joku IC, joten matkaan meni vain 25 minuuttia. Palattiin hotellille, hulattiin hetki ja lähdettiin sitten Sony Centeriin etsimään kippolaa, koska JU:lla kurni vatsa. Mentiin ensin pöytäliinaravinteliin, tarjoilija istutti meidät paikoilleen ja toi ruokalistat, jolloin JU totesi hintojen olevan liian kalliita. Tuli sitten lähdettyä aika nopeasti sieltä kippolasta veks :D

Juha meni ostamaan sushit take awaystä ja juotiin siinä putelit japanialaista kalijaa. Ihan ok. Sen jälkeen piipahdettiin Kneipessä, se on suomeksi räkälä. Siellä sai jopa röökata sisällä. Pilkku tuli puoli yhdeltätoista. Mentiin sitten vielä hotellin baariin kaljalle, jossa oltiin ainoat asiakkaat. Hotellissa ei muutenkaan tuntunut montaa asiakasta olevan pimeistä valoista päätellen.

Huoneeseen kahdentoista jälkeen, unille yhdeltä.

En muista heräämistä, mutta krapulahan se oli, tosin juotuun määrään

nähden aika minimaalisesta oli loppujen lopuksi kyse. Ehkä siinä

yhdentoista-kahdentoista kieppeillä ylös, aamiaiselle ei ehditty

kuitenkaan.

Suihkun kautta kauppaan, josta ostin hammastahnaa, naisten deoderanttia

(miesten valikoima näytti nollaa, ilmeisesti tässä maassa äijät

haisevat sitten hielle), kokista ja sipsejä. Sitten kylille. Käytiin

pällistelemässä muurin jäänteitä ja sellaista sotajutskaa. Löydettiin kebab-paikka taas ja dönerit kaljalla käytiin nauttimassa

ahtaassa kippolassa jossa oli vaihteen vuoksi hyvin sekava taktiikka

tuotteiden saamiseksi. Krapulatärinän saattelemana vatsalaukku sai

kuitenkin tarvittavan materiaalin suolentoiminnan aktivoimiseksi.

Jatkettiin käppäilyä, poikettiin Sony Centerissä ja Hitlerin viimeistä

bunkkeria kattomassa, johon oli laitettu parkkipaikka päälle ja pienen

pieni info-taulu. Käytiin ostamassa postikortteja ja käytiin

Brandenburg Torilla ja kuvaamassa joku lähistöllä oleva hiiltynyt tönö

ja ryssän muistomerkki. Lampsittiin sitten pitkin Unter den Lindeniä ja

käytiin jossain Peugeotin autojutussa ja sitten vilkaisemassa

paikallinen poliittinen mielenosoitus. Kenties taksikuski ei siis

kusettanutkaan? Kippolassa hörppästiin oluet, kirjoitin kortit valmiiksi ja JU tilasi makkaran ketsupoiden kartan ja takkinsa alaosan.

Otettiin juna takaisin hotellille, jonne menimme kaupan kautta

hakemassa 0,1 litran putelit Jägermeisteriä ja muutamat kaljat.

Hotellissa nautimme ne antaumuksella (voi jestas se Jäger oli

kuvottavaa) ja lähdettiin sitten uudelleen kävellen Sony Centeriin,

jossa söimme kippolassa yrjöttävät Schnitzelit, parit kaljat ja Long

Island-mikä-se-tee-paukku-nyt olikaan. Sen jälkeen menimme vielä

koktail-kippolaan, jonka vessassa multa pääsi karmaiseva oksennus ja

sikaruoka tuli ulos vauhdilla kuin juoksuaan parantaen.

Ryypiskeltiin siinä sitten ehkä yhteen-kahteen saakka ja sitten

hotellille koisaamaan.

Herätys kuudelta, aamiainen naamariin ja sitten tienpäälle. Metrolehden 
nappasin asemalta mukaani, ruuhka ei ollut vielä alkanut ja sain jopa 
istumapaikan metrosta.

Rautatieasemalla olisin mennyt ostamaan röökiä, mutta kioskin kassalla 
sekoili venäläinen mies, ja kuuden minuutin odottelun jälkeen päätin 
ostaa tupakit muualta. Menin bussilaitureille, ja sieltä olikin juuri 
bussi lähdössä. Bussikuski oli kyllä vittumainen: tervehdin ja sanoin 
haluavani lentoasemalle. Kuski ei sano mitään, ojentaa kätensä. Kysyn, 
voisiko hän kertoa paljon matka maksaa. Kuski ei sano mitään, kaivaa 
esiin hinnaston ja naputtaa etusormella kohtaa 5,90. Siinä vaiheessa 
teki kyllä mieli ehdottaa ukolle paskan haistamista.

Otin pienet unet bussissa, taisin nippa nappa nukahtaakin tai ainakin 
heräsin silmät täynnä kyyneleitä.

Kentällä poltin ensin kunnon tupakit, sitten jonottelin kymmenen 
minuuttia check inniin (en todellakaan tee mitään online check-innejä, 
ne ovat hinttarisnobeille). Täytyyhän työllisyyttä tukea. Kävin sitten 
vielä nostamassa varoiksi rahaa automaatista, ja eräs mies etuili, 
mutta koska ei ollut kiirettä ja olin muutenkin hyväntuulinen, annoin 
vääryyden käydä oikeudesta.

Turvatarkastus oli taas paskamainen, aina se metallinpaljastin piippaa, 
ja sitten joutuu kopeloitavaksi siihen.

Kävin sitten alueella röökillä, syömässä sämpylän ja kahvin ja katselin 
suomalaisia kamalia ämmiä jotka olivat kännissä klo 8 ja matkalla 
Kanarian saarille. Sen jälkeen kävin vielä vetämässä pubissa kunnon 
aamukaljat samalla kun katsoin Huomenta Suomea. Poltin vielä tupakin 
tai pari ja sitten koneeseen jo pääsikin.

Mä olin saanut käytäväpaikan (mä otan aina koneessa käytäväpaikan jos 
mahdollista, koska pääsee nopeammin koneesta ulos + mulla menee 
vieraassa ilmanpaineessa maha sekaisin ja joudun käymään paskalla koko 
ajan), mutta keskipaikalle tullut nuori nainen vaati minua vaihtamaan 
paikkaansa hipinretkupoikaystävän kanssa, joka niin ikään istui 
keskipaikalla seuraavassa rivissä. Kieltäydyin, sanoin etten halua 
istua keskellä, mutta ämmä pakotti vedoten häämatkaansa. Oli sitten 
pakko suostua, ja kirosin mielessäni jumalattomasti koko matkan. 
Käytäväpaikalla istui läski mies, joka nukahdutti itsensä välittömästi 
koneen rullatessa vasta kiitoradalla, joten en päässyt sitten 
vessaankaan.

Viinaa koneessa ei tarjoiltu, vain joku kamalan makuinen aamiainen, 
jonka kuitenkin söin ja kaffetta kyytipojaksi. Onneksi matka kesti vain 
pari tuntia, ja aikakin meni suht nopeasti vittumaisesta istumapaikasta 
huolimatta.

Koneesta oli vielä bussikuljetus kentälle. Sitäkin piti odottaa tuhat 
vuotta, ilma tuntui saattans kylmältä. Olisi kannattanut siis ottaa 
sittenkin talvirotsi mukaan, prkl.

Onneksi mulla ei ollut mitään matkalaukkuja, joten pääsin minuutissa 
ulos, passejakaan ei kysytty kuten englannissa aina. Ensimmäiseksi 
suuntasin vessaan, joku ämmä yritti pyytää siitä rahaa, mutta koska ei 
suostunut puhumaan englantia, en antanut mitään.

Taksia saikin sitten vähän aikaa etsiskellä, kun se lähti sisäpihalta. 
Outoa. Sain tietenkin "ruskettuneen" vanhan äijän taksikuskiksi. 
Ilmoitin paikan minne haluaisin, äijä kysy ensiksi olenko koskaan 
käynyt Berliinissä ennen. Vastasin kieltävästi - tajusin sitten 
myöhemmin virheeni. Äijä sanoi, että jossakin on jotain poliittisia 
mielenosoituksia, ja hänen täytyy ajaa kiertoteitä. Jep. Äijä puhui 
koko matkan siitä, miten Berliinissä on saatanasti maahanmuuttajia, ja 
ne on kaikki retkuja ja kusettavat rahat ja hän on itsekin Iranista. 
Äijä teki sitten varmaan 20 kilsan kiertolenkin, ja muo vitutti niin 
jumalattomasti, ja koko matkan kuuntelin äijän pulinaa siitä miten hän 
inhoaa niitä maahanmuuttajia. Yrittikö hän kenties saada minua 
vastaamaan "samoin" tai jotain ja sitten hän olisi voinut haastaa minut 
oikeuteen rasismista tms? Täysin käsittämätön äijä, ja kusetti rahat 
prkl.

Pääsin kuitenkin perille. Missään ei ollut ainuttakaan baaria, kävelin 
jääkylmässä hetken ajan, kun löysin jonkun kahvion jonne menin. Se oli 
täynnä kännääviä brittejä, joten ajattelin että kyllä täältä kaljaa 
ainakin saa. Menin tiskille ja pyysin tarjoilijaa tuomaan olutta. Se ei 
sanonut sanaakaan, mutta viiden minuutin päästä iski tuopin tiskille ja 
kaasutti tiehensä. Siis hetkinen, missä vitussa se kalja maksetaan ja 
miten? Ei aavistustakaan.

Kaivoin repusta kesken jääneen Metro-lehden, jonka luin loppuun. JU:ta 
ei näkynyt, joten tilasin toisen kaljan; edelleenkään en saanut 
maksettua sitä. Kummallista.

Tokan tuopin jälkeen huomasin olevani humaltunut, ja äärimmäisen 
kovassa kusihädässä. JU:ltakin alkoi tulla viestiä, että hän oli 
lähestymässä. Kävin kusasemassa ja pyysin tarjoilijalta laskua. Kaljat 
maksoi 9,60€ joten ei nyt mikään halpa kalja. Tippiä en tietenkään 
antanut kun hinnat olivat kovat jo ennestänsä.

Löysin JU:n onneksi nopeasti. Etsittiin sitten toinen baari ja otettiin 
siinä sitten parit kaljat, JU taisi ottaa kolmannenkin kun mä olin jo 
naamat :P

Käytiin Mäkkärissä syömässä, ja lähdettiin sitten etsiskelemään 
hotellia. Ne junat ja/vai metrot vaikuttivat sekavilta; minkäänlaista 
järjestäytyneisyyttä ei nähty missään, taisi olla pelkkä myytti. 
Osattiin sitten kuitenkin arpoa liput automaatista ja löydettiin oikeat 
linjat ja lopulta kävelymatkan jälkeen kaljakauppa josta haettiin 
täydennystä ja hotelli.

Saatiin huone onneksi nopeasti, neljännestä kerroksesta, ja ihan kelpo 
luukkuhan se siihen hintaan oli. Heittäydyttiin kalsareille, 
kajautettiin ilmoille muutamat kikkeli-aiheiset mielisairaat laulut ja 
sihautettiin kaljat. Tutustuttiin telkkarin antimiin ja makoiltiin 
kaljatölkit kourassa seuraavat pari tuntia.

Vähän refreshattiin ja lähettiin sitten kylille. JU kysyi 
hotellinvirkailijalta vinkkejä, minne kannattaisi mennä katsastamaan 
yöelämän tarjontaa. Saatiin sitten kartta ja alue jonne lähdettiin 
suunnistamaan. Junissa sekoiltiin taas helvetin kauan, kun ne menivät 
minne sattuivat, ja jouduttiin edes takaisin sahaamaan monta kertaa ja 
vaihtamaan junia yms. Päästiin viimein perille.

Ulkona ei montaa astetta ollut lämmintä, mutta jäätiin silti 
terassille. Tilattiin kaljat ja Wild Turkeyt (hyi helvetti - se jäi 
minulta kesken) ja lähdettiin sitten etsimään sisäbaaria. Sellainenkin 
löydettiin, juotiin siellä aika monet tuopposet. Tämän jälkeen mentiin 
kebab-paikkaan, joka oli kyllä hyvää, njamskista, ja ryypättiin vielä 
energiajuomat päälle.

Mentiin johonkin kamalaan diskoon, jonne heti sisäänpääsymaksun 
maksettuamme mulle iski ihan helvetin huono olo. Kituuttamalla sitten 
saatiin kalja ja vodkakokis juotua edes osittain, sitten pakotin JU:n 
lähtemään hotellille makkoomaan. Heti ulos päästyäni olo parani taas 
entiselleen :P

Joo. Hotellilla oltiin joskus kahden jälkeen, joten oli siinä 
väsymykselläkin osansa kun aamukahdeksasta asti kitannut kalijaa. 
Raskas päivä kaiken kaikkiaan.